Juu tässä osassa kesti aika kauan. Kuvanlaatu on nyt niin ja näin... Simit ovat muuttuneet koska poistin ladattuni pelin hitauden takia jotenka kaikkea tarvittavaa ei ole ladattuna. Vielä. Simeillä oli ennen silminä ladatut (ei korvaavat) silmät ja nyt kun ne poistu... jälki ei ole nättiä. Jouduin tekemään uudet simit jotenka kaikki esim. kasvonpiirteet eivät välttämättä täsmää täysin... Mutta itse osaan:

Oli kulunut puolivuotta siitä kun Dewerlynit muuttivat VampireHilliin. Talo oli rempattu ja laajennettu. Perheen äiti Mary oli värjännyt hiuksensa , Kyra oli hyvä liikunnassa ja Kevinistä oli tullut herrasmies. Myös Keya oli muuttunut: hänellä oli nyt mustat vaatteet ja napakoru. Kaikki oli hyvin eikä Kyrakaan enää vaellellut pihalla. Muutenkin pieni maja oltiin purettu pois.
- Ruoka on ihan pian valmista Kyra. Menehän vaihtamaan jo vaatteesi, Mary komensi joogaavalle Kyralle. Kyra totteli äitiään ja meni huoneeseensa joka oli myös Keyan huone.

Keya. Niin. Keya oli Kyraa yhdeksän kuukautta vanhempi sisko. Ennen Kyra ja Keya olivat olleet kuin kaksoset ja he olivat olleet parhaat ystävykset. Mutta muuttaminen oli muuttanut kaiken. Kyra oli loppujen lopuksi hyväksynyt muuton mutta Keyaa inhotti pelkkä ajatuskin VampireHillistä. Muuton myötä sisarukset olivat ruvenneet riitelemään kaikesta mahdollisesta: joskus kuuli heidän riitelevän isän hiuksista ja joskus jopa äidin vaatteista. Kaikki oli pilalla.
- Hei kato! Mun kynnet on vähän huonos kunnos! Keya ärsytti tahalteen Kyraa jolla oli kiire.
- Jaa… en voi nyt jutella! Kyra vastasi.
- Mut oikeesti! Katso, Keya sanoi ja katsoi kynsiään. Hän talteen ei päästänyt Kyraa ohitseen.
- Joo, ne on upeet! Moikka! Kyra melkein huusi, ohitti Keyan ja vaihtoi vaatteensa.

Ruoan syötyään Kyra päätti mennä lempihuoneeseensa. Siellä oli vain sohva. Kyra oli tykännyt enemmän edellisestä sohvasta mutta se sohva heitettiin kaatopaikalle ja tilalle tuli toinen sohva. Kyra makoili sohvalla ja oli nukahtaa ainakin sata kertaa.
Ei kai pienet päiväunet ole pahaksi, Kyra mietti ja kävi pitkäkseen. Uni tuli nopeasti. Itseasiassa vähän liiankin nopeasti….

Puolivuotta Kyra oli nähnyt samaa unta. Outo harmaaihoinen nainen tuli hänen luokseen ja sanoi vihaisesti:
- Sinä vain nukut ja me, pimeän asukit kärsimme! Sinun pitää auttaa! Auttaa! nainen huusi, lösähti maahan ja rupesi itkemään. Aina Kyra oli samassa paikassa: lempihuoneessaan. Hän ei saanut koskaan sanottua mitään. Kun nainen oli itkenyt jonkin aikaa Kyra aina heräsi. Mutta nyt. Nyt hän ei herännyt. Nainen ei lösähtänyt maahan. Hän oli lösähtää mutta ilman mitään tajuamattaan Kyra otti hänet kiinni eikä nainen kaatunut.
Vihdoinkin uni jatkuu, Kyra ajatteli riemuissaan.

Nainen ryhdistäytyi ja sanoi:
- Kyra. Sinä olet ainoa joka voi pelastaa minut ja kansani Itse Pahalta. Tehtäväsi on yksinkertainen: tuhoat vain Itse Pahan ja tämän soturit. Vain sinä pystyt tekemään sen! Vain Sinä.
- Anteeksi vain, mutta kuka olette? Kyra uskaltautui sanomaan.
- Olen Delila, vampyyrien sotajoukkojen komentajan tytär. Olen kylläkin jo aikuinen, Delila sanoi.
- Mutta miten tuhoan sen Itse Pahan? Kyra kysyi.
- Sitä en tiedä, Delila kertoi pettyneesti. - Muuten. Puolivuotta sitten sinua purtiin. Muistatko? Minä olin purija. Verestäsi sain tietää että sinä tulet kukistamaan Itse Pahan. Delila selvensi.

Sillä aikaa kaksi omistuista miestä kirosi ovella. He koittivat sisään mutta se oli vaikeaa koska ovi oli lukossa.

Kyra ja Delila kuitenkin kuulivat melun.
- Mitä oikein tapahtuu? Kyra kysyi hätäisesti.
- Voi ei! Itse Pahan soturit! He löysivät minut! Toivottavasti ovi on lujaa tekoa… Delila toivoi mutta liian myöhään.

- Heipä hei Ruususet! kaksi outoa miestä sanoi. Kyraa alkoi heikottaa. Hän oksensi suoraan Delilan jalkoihin. Miehet eivät välittäneet vaan lähestyivät uhkaavasti.

Kyran päässä sumeni. Hän näki vain valoa. Mutta valon jälkeen tuli pitkä pimeys. Mitä tapahtui, sitä Kyra ei tiennyt.




Kyra heräsi sohvalla. Oli jo ilta. Kyra katsoi ympärilleen. Kaikki oli normaalisti. Ei oksennusta lattialla, ovi oli kiinni. Mikään ei poikennut normaalista.
Miten minusta tuntuu että se mitä tapahtui ei ollut unta? Kyra mietti ja lähti pois.




Siinä se sitten oli. Kolmas osa. Sekin oli aika kyllä aikas lyhyt mutta toivottavasti kelpaa. Seuraava osa tulee joskus helmikuun ja maaliskuun aikoihin. Siinä saattaa olla aika vähän kuvia mutta panostan nyt teksteihin.