Hyvää pääsiäistä näin etukäteen! Eli nyt se on täällä. Osa 4. Osan kuvat eivät ole taaskaan parhaita ja osa on aika hutaistu mutta toivon että kelpaa. Seuraavan osan tulosta ei ole tietoa. HUOM!! Tarinaan tulee 10 osaa jonka jälkeen tarina loppuu.

“He tulivat!” kuului Mary Dewerlynin kaunis ääni. Hän oli kauan odottanut ystäväänsä Delilaa kylään. Vihdoin tämä oli tulossa. Kyra Dewerlyn katseli tv:tä. Hänen isänsä oli töissä ja sisar kaupungilla. Delila oli kuulemma Kyran kummitäti jonka takia Mary ei päästänyt häntäkin kaupungille.

Pian kaksi ihmistä kävelikin ovesta sisään.
“Ihanaa nähdä taas! Otit näemmä poikasikin mukaan!” Mary iloitsi. Delila tyytyi vain nyökkäämään. Kyra katsoi taakseen ja näki mitä oli pelännytkin: Hän näki naisen joka oli puolen vuoden ajan kummitellut hänen unissaan.

Mutta sitten Kyra huomasi jotakin Delilan vieressä olevassa pojassa. Poika näytti omituiselta: Hänestä näki läpi ja hän oli täynnä viivoja. Kyra räpäytti silmiään ja poika oli taas normaali. Delila katsoi itsekin poikaansa tosin vähän toruvasti. Sitten hän katsahti Kyraan. Kyra käänsi katseensa pois ja juoksi pojan luo.

“Miten sinä..?” Kyra koitti kysyä mutta poika keskeytti
“Hiljaa! Äitisi ei saa kuulla”Poika kuiskasi. “ Olen Ked…”
“Mutta miksi…?” Kyra yritti.
“Sanoin hiljaa!” Poika tiuskaisi ja mulkoili Kyraa.

Sillä välin kun Kyra vielä supatti Kedin kanssa Delila jutteli Maryn kanssa.
“Enkö voisi Kyran kummitätinä jutella hänen kanssaan kaksistaan vähän aikaa? Poikani toki voisi jäädä…” Delila kysyi.
“Tietenkin! Ymmärrän hyvin! Menen laittamaan teille pedit”Mary vastasi ja lähti pois. Delila kääntyi Kyran puoleen.

“Olet se unieni nainen! Mitä teet täällä? Mitä unissani tapahtuu? Kuka olet? Kuka poika on? “ Kyra rupesi raivoamaan. Mutta Delila pysyi rauhallisena.
“ Kaikki hyvin. Tulin tänne koska tarvitsemme sinua. Kerroin jo kuka olen. Pojasta kerron myöhemmin. Kuten jo sanoin, tarvitsemme sinua. Minä ja kansani. Tehtäväsi on helppo, menet vain ScrystalMountiin, surmaat pojan ja otat tämän sydämen. Olen varannut jo lennon.” Delila kertoi.
“Mutta aiemmin sanoit että pitää tuhota Itse Paha…” Kyra sanoi.
“ Pojan sydämellä voit tuhota Itse Pahan. Pääset kotiin kun toivot sitä. Kun olet tuhonnut pojan tule kotiisi.” Delila selvensi. “Käykö se?”
“Kyllä…” Kyra suostui.

Delila kutsui Maryn takaisin.
“Olen tässä miettinyt voisiko tyttäresi lähteä poikani kanssa opintoretkellä ScrystalMountiin? Veljeni on tietysti mukana.” Delila ehdotti.
“ Kyllä se käy! Milloin kone lähtee?” Mary kysäisi
“Illalla.” Delila tokaisi. Mary näytti vähän epävarmalta mutta nyökkäsi hyväksyvästi.

Kyran täytyi pakata matkaa varten. Hänen piti ottaa ruokaa paljon mukaan. Melkein mitään muuta ei saanut ottaa mukaan. Tietysti kassiin tuli lämpöisiä vaatteita ja hopeaveitsi jolla tuhoisi pojan.

Lentokentälle piti lähteä jo aikaisin.
“ Delila! En ole ihan varma tästä..” Kyra epäröi ovella.
“Ei hätää. Kaikki on hyvin.” Delila lohdutti. Ked katseli kokoajan Kyraa.

“Lento ScrystalMountille lähtee 10 minuutin päästä” kuului ääni.
“ Se on meidän lento. Tule Ked!” Kyra sanoi ja nousi tuolilta. Ked ei nostanut katsettaan Kyrasta.

LENNON JÄLKEEN

“Siis MITÄ?” Kyra raivosi.

“Arvon leidi, laukkunne ovat kadonneet.” mies sanoi.
“ Tää ei voi olla totta! Siinä meni kaikki ruoka ja rahaakin on vaan vähän…” Kyra sanoi.
“Tule Ked. Me lähdetään.” hän otti Kedin kädestä kiinni ja lähti.

Matka sujui mukavasti. Ked hyppeli edellä ja Kyra tuli takana. Kuilun kohalla Kyraa rupesi huimaamaan. Hän huojui. Hän kaatui.

Hän tippui suoraan kuiluun. Kyra ei voinut huutaa mitään. Hän oli ja pysyi hiljaa. Ked huomasi Kyran liian myöhään mutta Kyra sai kiinni kivenlohkareesta. Siinä hän nyt roikkui yksinään ihan ilman apua. Ked kääntyi Kyran puoleen suu auki ja silmät pyöreinä. Häntä pelotti ajatella että Kyra nyt tippuisi ja että hän jäisi yksin.

Ked kumartui Kyran puoleen ja otti kiinni tästä. Mutta niin hento poika kuin Ked ei millään jaksanut nostaa Kyraa vaan rupesi itsekin valumaan.
“ Apua!” Ked huusi. Hän ei voinut päästää irti sillä silloin Kyra kuolisi mutta hän ei voinut olla siinä vaan koska sitä menoa myös hän tippuisi.

Yht´äkkiä hän tunsi nousevansa. Joku veti häntä ylöspäin. Joku todella vahva. Kyra nosti päänsä ja näki nuoren miehen nostavan heitä. Mies oli sama joka oli ollut lentokentällä.

Kun Kyra oli noussut hän katsoi mieheen. Hänellä oli siniset silmät ja vaaleat hiukset.
“ Ööh… kiitos…” Kyra kiitti.
“ Eipä mitään. Olen Demon.” mies sanoi ja katsoi Kyraan.
“ Kyra” Kyra sanoi.

Siinä se olikin. Huhtikuussa minulla tuskin on aikaa tehdä 5.osaa mutta katsotaan nyt milloin sekin ilmestyy. Ensiosassa on luvassa paljon erilaisia juonenkäänteitä ja uusia hahmojakin tulee paljon. Koitakaahan kestää sinne asti! :)